Turvallisuus syntyy arjessa – rajaseudun opit koko Suomelle

Yllätyimme saapuessamme marraskuussa 2025 Kiteelle, Kylätalo Leinolaan. Piha oli täynnä autoja, ja iltapäivän keskustelutilaisuus oli kerännyt paikalle enemmän väkeä kuin osasimme odottaa. Ihmiset kokivat aiheen selvästi tärkeäksi, ja sisällä meitä vastassa oli lämmin puheensorina. Ilomantsissa tunnelma oli intiimimpi. Katri Valan kulttuurikeskukseen kokoontunut Akat Assiilla -keskusteluryhmä jatkoi jo vuosien ajan järjestämäänsä keskusteluperinnettä.

Kiteellä ja Ilomantsissa halusimme kuulla, mitkä tekijät horjuttavat turvallisuuden tunnetta ja mitkä puolestaan vahvistavat. Olimme kiinnostuneita myös siitä, millaisessa roolissa asukkaat, yhteisöt ja ympäröivä yhteiskunta ovat turvallisuuden rakentumisessa – ja millaista tukea paikallisesti kaivataan.

Turvallisuutta horjuttavat tekijät

Keskusteluissa nostettiin esiin harvaan asutulla raja-alueella asumisen haasteita. Terveys- ja pankkipalvelut ovat heikentyneet ja digipakko aiheuttaa huolta ja ulkopuolisuuden tunnetta. Asiointi on vaikeutunut ihmisille, jotka eivät käytä digipalveluja. Myös infrastruktuurin tila huolettaa. Moni nosti esiin rapistuvat tiet, ja että sähkökatkojen korjaaminen voi kestää päiviä. Myös maailmantilanteen epävarmuus ja sotauutisointi synnyttää huolta.

Puheenvuoroista nousi vahva viesti siitä, että monet arjen kannalta elintärkeät asiat ovat katoamassa. Palvelut etääntyvät yhä kauemmaksi, digivaatimukset kasvavat nopeammin kuin osaaminen ja tuki ehtivät mukaan, ja infrastruktuuri rapistuu. Yhdessä nämä synnyttävät tunteen, että elämän perusrakenteet ovat murenemassa.

”Meiltä on viety terveysasema ja lääkärille ei pääse.”

”Pankkipalvelut ovat erittäin tärkeät. On monia, joilla ei ole pankkikorttia. Pankki on auki kerran viikossa, keskiviikkoisin 10-12. Helposti 15 henkeä jonossa ja saattaa jäädä jonon ulkopuolelle”

"Turvallisuuden tunne on mennyt… kaikki viety digiin, ei ymmärretä, että on meitä eläkeläisiä, joilla ei hoidu."

”Sotavarustelu luo pelkoa. Ei tarvitsisi kaikkea tuoda tiedoksi.” 

Turvallisuutta vahvistavat tekijät

Haasteiden keskellä puhuttiin myös siitä, mikä toimii ja mikä luo turvaa. Kiteellä joku totesi, että kylällä huomaa heti, jos talo on poikkeuksellisesti pimeänä. Tällöin joku käy tarkistamassa, että kaikki on hyvin.

Ilomantsissa nostettiin esiin karjalainen sitkeys, joka ei ole itsepintaista yksin pärjäämistä vaan yhteisöllistä sisua - kykyä toimia yhdessä vaikeissa tilanteissa. Yhteisö paikkaa, kun rakenteet rakoilevat. Tämä konkretisoitui myös koronapandemian aikana, jolloin yhdistystoimijat kartoittivat alueen vanhuksia ja varmistivat heidän pärjäämisensä.

Raja‑alueiden kylissä onkin voimavara, jota ei pidä aliarvioida: sitkeys ja kulttuurinen muisti. Kyky toimia yhteisönä ja rakentaa ratkaisuja silloin, kun maailma ympärillä muuttuu. Tämä paikallinen resilienssi on merkittävä voimavara, mutta yksin se ei riitä. Yhteiskunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että peruspalvelut säilyvät myös harvaan asutuilla alueilla, ja että paikallisilla yhteisöillä on resursseja toimia. Vasta kun nämä molemmat ovat kunnossa, syntyy pohja arjen turvalle.

”Kyläyhteisö luo turvaa."

”Poikkeusoloissa kun oli korona, oli järjestöjä, jotka kartoittivat vanhuksia. Kiersivät.”

”Me karjalaiset ollaan sitkeitä. Meidän yli on menty ja aina on. Osa on rakentanut talonsa kolme kertaa, Tämä on tehnyt ihmisistä selviytyjiä. Yhdessä, toisiinsa tukeutuen.” 

Mitä opimme?

Ajattelemme, että rajaseutu toimii koko Suomen peilinä. Se näyttää ilmiöt, jotka muualla näkyvät hitaammin: palvelujen heikkenemisen vaikutukset, väestörakenteen tuomat muutokset, yhteisöllisyyden voiman, ja sen rajat. Juuri siksi maaseudun ääni on tärkeä kuulla osana keskusteluja Suomen tulevaisuudesta.

Rajamaan dialogit myös paljastivat, ettei turvallisuuden tunnetta raja-alueilla horjuta niinkään rajan läheisyys vaan ennen kaikkea kokemus siitä, että ”meidät on hylätty”. Palvelut kaikkoavat, eikä elämä rajalla tunnu kiinnostavan ketään. Kun syntyy tunne ”meidät on unohdettu”, ”olemme omillamme”, horjuttaa tämä turvallisuuden perustaa enemmän kuin maailmalta kantautuvat sotauutiset.

Maaseutupolitiikan perusajatus on, että kaikilla on oikeus hyvään arkeen ja palveluihin asuinpaikastaan riippumatta. Rajaseudun puheenvuorot osoittavat, miten haavoittuva tämä periaate voi olla. Maaseudun kehittäminen ei voi nojata yksin yhteisöjen sitkeyteen. Se tarvitsee tuekseen julkisen vallan, joka tunnistaa maaseudun arjen todellisuuden ja kriittiset kysymykset. Turvallisuuden ytimessä on lopulta kuulluksi ja nähdyksi tuleminen – luottamus siihen, että kaikki pidetään mukana.

Rajamaan dialogit jatkuvat keväällä 2026.

Sisu ja rajamaa: Syksyn 2025 dialogien yhteenveto https://kansallisetdialogit.fi/ajankohtaista/uutiset/sisu-ja-rajamaa-syksyn-2025-dialogien-yhteenveto-on-julkaistu/