Politiikkasuositus: Paikallisten kokemukset oikeudenmukaisuudesta on huomioitava maaseutujen luonnonvarojen käytössä

Policy brief

Maaseuduille kohdistuu merkittävä paine hyödyntää vihreässä siirtymässä tarvittavia luonnonvaroja. Maaseutujen asema energiatuotannon raaka-aineiden ja uusiutuvan energian tuotannossa muuttuu entistä keskeisemmäksi. Samaan aikaan vihreän siirtymän oikeudenmukaisuus ja siihen liittyvien erilaisten näkökulmien yhteensovittaminen on noussut tärkeäksi kysymykseksi. Kokemukset vihreän siirtymän hyötyjen, haittojen ja vastuiden epäsuhtaisesta ja epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta lisäävät todennäköisesti vastustusta siirtymiin liittyviä luonnonvarahankkeita kohtaan.

YHYKE - Yhteistä ja yksityistä hyvää. Tutkimus luonnonvaroihin liittyvistä oikeudenmukaisuuksista ja niiden yhteensovittamisesta maaseudulla -hankkeessa tutkimme luonnonvarojen kestävään käyttöön liittyvää ympäristöoikeudenmukaisuutta erilaisilla maaseuduilla. 

YHYKE-tutkimuksen kohdekunnat kartalla


Tutkimuksemme kohdekunnat eroavat luonnonvaroiltaan, ympäristöiltään ja historioiltaan. Niihin kohdistuu vihreään siirtymään liittyviä hankkeita ja painetta luonnonvarojen käyttöön (esim. tuuli- ja aurinkovoima, kriittiset mineraalit) tai käytöstä luopumiseen (energiaturve). Tutkimus perustuu Ajassa muuttuva maaseutu 2021-2027-kokonaisohjelman kirjaukseen, jonka mukaan yksi ohjelman keskeinen tavoite on luonnonvarojen kestävän sekä sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisen käytön edistäminen maaseuduilla. Tulokset perustuvat kunnissa toteutettuun kyselyyn ja asiantuntijahaastatteluihin.

Ympäristöoikeudenmukaisuus tarkoittaa ympäristöön liittyvien päätösten tekemistä ja toimeenpanemista oikeudenmukaisella tavalla. Ympäristöoikeudenmukaisuuden avulla voidaan käsitellä myös maaseutujen oikeudenmukaisuuden kokemuksia luonnonvarojen käytöstä vihreässä siirtymässä (Leino ym., 2023). Oikeudenmukaisesta siirtymästä puhuttaessa on tärkeää pohtia, mitä oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan ja kenen näkökulmasta oikeudenmukaisuus toteutuu, kenen ääni kuuluu päätöksenteossa ja miten epäoikeudenmukaiset vaikutukset voidaan hyvittää (esim. Ciplet & Harrison 2020).

Politiikkasuositukset

Hankkeen tuloksiin perustuen esitämme seuraava suositukset:

1. Sisällytetään maaseutujen näkökulma vihreän siirtymän luonnonvarahankkeiden valmistelu- ja päätöksentekovaiheisiin esimerkiksi maaseutuvaikutusten arviointimenetelmää soveltamalla.

2. Kehitetään ennakoivaa sosiaalisten vaikutusten ja yhteisvaikutusten arviointia sekä edistetään kuntien välistä vuorovaikutusta.

3. Edistetään paikkaperustaista kehittämistä ja päätöksentekoa vihreän siirtymän suunnittelussa ja toteutuksessa.

4. Vahvistetaan paikallisia kansalaistoiminnan edellytyksiä.

Sisällytetään maaseutujen näkökulma vihreän siirtymän luonnonvarahankkeiden valmisteluun ja päätöksentekoon

Tutkimuksemme mukaan maaseutujen merkityksen nähdään kasvavan vihreän siirtymän edetessä. Samanaikaisesti etenkin harvaan asutuilla maaseuduilla tapahtuu muita merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Vihreälle siirtymälle keskeisten luonnonvarojen käyttöön kiteytyy eri näkökulmista ja kunnista riippuen paitsi maaseutujen tulevaisuutta ja
elinvoimaisuutta koskevia mahdollisuuksia myös uhkakuvia. 

Vihreässä siirtymässä luonnonvarojen käyttöä suunniteltaessa ja toteutettaessa maaseudut onkin ymmärrettävä omina kokonaisuuksinaan. Esitämme, että asukkaiden arvot, tieto ja näkemykset huomioidaan sekä hanke- että politiikkatason päätöksenteossa. Tähän voidaan soveltaa maaseutuvaikutusten arviointimenetelmää (MVA)

Kehitetään ennakoivaa sosiaalisten vaikutusten ja yhteisvaikutusten arviointia sekä edistetään kuntien välistä vuorovaikutusta

Vihreän siirtymän luonnonvarahankkeet voivat kasautua samoille seuduille, jolloin myös niiden vaikutukset kasautuvat. Näiden hankkeiden vaikutukset on selvitettävä ja ymmärrettävä luonnontieteellisiä vaikutuksia laajemmin. Tulostemme mukaan etenkin luonnonvaroja koskevan päätöksenteon vaikutusmahdollisuuksiin liittyi verrattain kielteisiä kokemuksia kaikissa kohdekunnissa. Kokemukset tasapuolisista vaikutusmahdollisuuksista ja osallistumisen vaikuttavuudesta olivat pääasiassa kielteisiä. Kuntien paikallisia yhdistää laajalti kokemus siitä, että luonnonvarahankkeista päätettäessä paikallisia ”kuullaan, muttei kuunnella”. 

Päätöksenteossa käytettävän tiedon riittävyyteen liittyi myönteisempiä kokemuksia, mutta tiedon läpinäkyvyys ja saavutettavuus ovat edelleen keskeisiä haasteita. Tutkimuksemme perustella voidaan kysyä, ovatko kuntien strategiset toimintamuodot tai hankkeiden arviointikäytännöt riittäviä erilaisten luonnonvarahankkeiden vaikutusten ja seurausten ennakointiin. Tulosten mukaan menettelyt etenevät lakien mukaisesti, mutta paikallistason haittojen käsittelyyn ei välttämättä päästä syventymään kunnolla.

Esitämme, että sosiaalisten vaikutusten arviointi tuodaan luonnonvarahankkeiden suunnitteluvaiheissa ympäristövaikutusten arvioinnin rinnalle. Alueellisia ja paikallisia yhteisvaikutusten arviointimenetelmiä tulee vahvistaa. Arviointimenettelyiden yhteistoiminnallisuutta sekä niihin liittyvän tiedon läpinäkyvyyttä ja saavutettavuutta tulee kehittää. Helposti marginaaliin jäävät ryhmät, kuten maahanmuuttajat, lapset ja nuoret, tulee huomioida vaikutusten arvioinnissa. Kuntatason toimijoiden välisen kokemusten ja tiedon
vaihtoa sekä vuorovaikutusta on vahvistettava. Resurssien kohdentaminen arviointi- ja osallistumismenettelyihin edistää pitkäjänteistä maaseutujen kehittämistä.

Edistetään paikkaperustaista kehittämistä ja päätöksentekoa vihreän siirtymän suunnittelussa ja toteutuksessa

Maaseudut ovat erilaisia luonnonvaroiltaan, elinkeinoiltaan, arvostuksiltaan, paikalliskulttuureiltaan ja tulevaisuuden visioiltaan. Erilaiset lähtökohdat, tarpeet ja voimavarat vaikuttavat siihen, nähdäänkö vihreä siirtymä ja siihen liittyvät luonnonvarahankkeet mahdollisuutena vai taakkana. Tutkimuksemme mukaan paikalliset eivät koe tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi vihreään siirtymään liittyvissä päätöksentekoprosesseissa. 

Esimerkiksi luonnonvarojen käytöstä seuraavien hyötyjen ja haittojen jakautumisen vaikutukset maaseutujen elinvoimaisuuteen ja ympäristöihin ovat paikallisten näkökulmasta ajankohtaisia kysymyksiä. Tarvitaan tietoa paikallisten näkemyksistä, jotta paikallisen ja kansallisen tason tarpeita voidaan ennakoivasti yhteensovittaa parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi alueidenkäytön suunnittelussa ja päätöksissä. Tätä tietoa voidaan kerätä esimerkiksi osallistavin paikkatietomenetelmin ja työpajoin.

Vahvistetaan paikallisia kansalaistoiminnan edellytyksiä

Mahdollisuus osallistua keskusteluun ja päätöksentekoon lisää koettua oikeudenmukaisuutta, mutta vaatii voimavaroja ja toimintakykyä. Osallistumisen mahdollisuuksia ja valmiuksia tulee edistää maaseuduilla paikallisten tukemiseksi vihreään siirtymään liittyvissä
kysymyksissä. Resursseja vihreän siirtymän koulutukseen on suunnattava esimerkiksi maaseutujen kansalaisopistoille. Vapaan sivistystyön kursseihin voidaan sisällyttää vihreään siirtymään, luontoon ja luonnonvaroihin, vaikutusten arviointeihin, ympäristölupiin
sekä politiikkaprosesseihin liittyvää tietoutta. Vahvistetaan kansalaisyhteiskunnan toimijoiden (esim. kylätoimijat) osallistumisen edellytyksiä.

Tietoa ja ymmärrystä ympäristöoikeudenmukaisuudesta tarvitaan lisää

Tuloksemme viittaavat siihen, että koettu oikeudenmukaisuus määrittelee keskeisesti paikallisen tason suhtautumista vihreään siirtymään liittyvää luonnonvarojen käyttöä, kuten malminetsintä- ja tuulivoimahankkeita, kohtaan. Mitä enemmän koetaan epäoikeudenmukaisuutta, sitä vahvempaa vastustus on. Ristiriita kansallisten ja globaalien tavoitteiden sekä paikallisten kokemusten ja arvojen välillä on selkeä ja korostaa tarvetta siirtymän suunnittelulle ja toteutukselle paikallis- ja aluetasoilta lähtien.

YHYKE-hankkeen tutkimustulokset ovat tärkeitä keskustelunavauksia ympäristöoikeudenmukaisuudesta maaseuduilla. Havaintojemme mukaan käytännön tietoa ja ymmärrystä ympäristöoikeudenmukaisuudesta luonnonvarojen hallinnassa ja päätöksenteossa ei kunta- ja aluetasolla ole vielä riittävästi. 

Korostamme, että tutkimusta tarvitaan lisää sekä
kokemuksista että konkreettisista työkaluista oikeudenmukaisen luonnonvarojen käytön edistämiseksi. Keskustelua ja
tietoisuutta oikeudenmukaisuuden paikallisista merkityksistä tulee lisätä, jotta paikalliset erityispiirteet voidaan huomioida. Samaan aikaan tarve rakentavalle yhteiskunnalliselle keskustelulle vihreän siirtymän oikeudenmukaisuudesta säilyy.



Lisätietoja

Tuija Mononen, tuija.mononen@uef.fi

Johanna Leino, johanna.leino@uef.fi