Maaseutu TikTokissa: pelkkä trendi vai todellinen mahdollisuus?

Mielikuvamme eivät synny enää vain perinteisestä mediasta ja päättäjien puheenvuoroista vaan yhä enemmän sosiaalisesta mediasta, ja nuoremman sukupolven kohdalla etenkin TikTokista ja sometrendeistä. TikTokissa korona-aikojen jälkeen niin sanottu ”slow living / quiet life” -trendi ja ”cottagecore”-estetiikka on nostanut maaseudun rauhassa asumisen trendaavaksi ilmiöksi, etenkin nuorten naisten keskuudessa. Kirjoittamalla hakukenttään trendin nimen, täyttyy TikTok ja Instagramin Reels-syöte romantisoiduista videoista aina Englannin ja Uuden-Seelannin maaseuduilta Pohjoismaiden ja Suomen maaseutuun, joissa ihaillaan idealisoitua rauhallista ja hidasta elämää maaseudulla.

Trendin suosion on nähty liittyvän vastareaktioon kiireelle ja ylikuormitukselle sekä epävarmalle maailmantilanteelle, jolloin nämä trendit muodostavat mielikuvan maaseudusta turvasatamana, jossa voi hengittää ja keskittyä olennaiseen (ks. Sierpień & Tucki, 2024). Nuorten positiivisia mielikuvia maaseudusta ja maaseudulle muuttamisesta on nähtävillä myös vuoden 2023 Maaseutubarometrissa ja Tuomas Honkaniemen väitöskirjassa. Kesäisin oman somefeedinsä voikin nähdä täyttyvän mökkielämän romantisoinnista, ja opiskelijapiireissä voi kuulla monen haaveilevan muutosta Lappiin, ainakin hetkeksi. Trendi hitaasta ja rauhallisesta elämästä on jo nähtävissä, mutta jotta maaseutu ei jää vain pinnalliseksi kausiasutuksen ja matkailun idylliksi, tarvitaan rakenteita.

Mielikuvamme maaseudusta eivät ole täysin harmittomia, sillä ne ohjaavat myös rahan ja investointien kohdentumista maaseutualueille. Jos näemme maaseudun vain muuttotappioalueena ja ohjaamme rahaa pelkästään palveluiden ylläpitämiseen tai vastaavasti, jos pidämme maaseutua vain virkistysalueena, kohdistuvat rahat vain matkailutoimintaan. Palvelut ja matkailu ovat välttämättömiä, mutta yksinään ne eivät riitä.Maaseutu voisi olla kuitenkin paljon enemmän: innovaatioiden, kestävän kehityksen ja monipaikkaisen työn alusta. Mielikuvat eivät synny tyhjästä, vaan tarinoista, mediasta ja trendeistä.  uudet narratiivit, TikTokin mökkivideot, hyvinvointibuumi ja kiinnostus luonnonläheiseen elämään, voivat muuttaa sitä, miten maaseutu nähdään ja mihin investoidaan.

On kuitenkin turha kuvitella, että maaseudun elinvoiman säilyttämiseksi voisimme vain palata vanhaan. Nuoria kiinnostaa maaseutu, mutta ajatusmalli, jossa ostetaan tontti, rakennetaan talo, perustetaan perhe ja lähdetään vasta ”jalat edellä”, ei enää vastaa todellisuutta. Nykyisin asuminen on joustavampaa ja moni haluaa elämänsä aikana asua useassa paikassa. Maaseudun rakenteet eivät kuitenkaan vielä tue tätä. Siksi katse pitäisikin kääntää kohti joustavaa tulevaisuutta, jossa monipaikkaisuus ja liikkumisen helppous olisi arkea.

Kun nuoret romantisoivat TikTokissa maaseutua, olisi tärkeää tarjota mahdollisuus elää tätä arkea - ei vain lomalla, vaan myös työn ja opiskelun ohessa. Se vaatii joustavia asumisratkaisuja, toimivia tietoliikenneyhteyksiä ja hyviä liikenneyhteyksiä, jotta monipaikkainen työ ja liikkuminen onnistuvat. Maallemuuton ei pitäisi tarkoittaa loppuelämän sitoutumista, vaan myös joustavia vaihtoehtoja. Jos haluamme houkutella myös korkeakoulutettuja nuoria, on varmistettava, että etätyö ja asiantuntijatehtävät ovat mahdollisia. Keskusteluissa nousee yhä esiin vinoutuva väestökehitys ja naiskato. Jos haluamme naisten muuttavan maaseudulle, on tuettava heidän työllisyyttään ja uramahdollisuuksiaan. Naiset kouluttautuvat useammin korkeammalle ja työskentelevät asiantuntijatehtävissä, joten ilman toimivia yhteyksiä ja joustavia ratkaisuja maaseutu jää helposti vain idylliksi, ei todelliseksi vaihtoehdoksi.

Maaseudun tulevaisuus ei ratkea pelkillä päätöksillä tai investoinneilla, vaan myös sillä, millaisia mielikuvia siitä rakennamme. Nämä mielikuvat ohjaavat sitä, mihin panostamme ja millaisia ratkaisuja uskallamme tehdä. Nuoret ovat tässä avainasemassa: heidän luomansa uudet tarinat voivat muuttaa maaseudun suuntaa. Jos jo nyt maaseutu trendaa TikTokissa, miksei se voisi trendata myös todellisena elämäntapana.

Kirjoittaja: Alisa Palander