Maaseudun paikka eurooppalaisessa monipaikkaisuustutkimuksessa?

Verkosto kokoaa yhteen tutkijoita eri puolilta Eurooppaa

European Network for Multi-Locality Studies on eurooppalainen verkosto, johon kuuluu tutkijoita Italiasta, Ranskasta, Sveitsistä, Saksasta, Sloveniasta, Tsekeistä, Bulgariasta, Turkista ja Norjasta. Verkosto on toiminut jo kymmenen vuoden. Olimme ensimmäiset verkoston tapaamiseen Suomesta osallistuneet tutkijat.

Säännöllisten tapaamisten ohella verkosto on julkaissut monipaikkaisuutta käsitteleviä teemanumeroita erilaisissa tieteellisissä lehdissä kuten Tijdschrift voor Economische en Sociale Geografie 2015 ja Traditiones 2023.

Eurooppalainen monipaikkaisuustutkimus on luonteeltaan hyvin monitieteistä kattaen erityisesti sosiologian, antropologian, etnologian, liikkumisen tutkimuksen, kuin maantieteen ja kaupunkisuunnittelun tutkimusaloja. Osallistumisemme myötä nousivat vahvemmin esiin myös yhteiskuntapolitiikan ja maaseutututkimuksen alat.

Tutkimuksessa pinnalla vapaa-ajan asumiseen, työhön ja perhe-elämään kytkeytyvä monipaikkaisuus

Tunsimme olomme konferenssissa heti kotoisaksi. Tilaisuuden keynote-puheenvuoron pitäjät professori Miha Koderman ja tutkija Quentin Benoit Guillame Drouet käynnistivät konferenssin pitämällä esityksen vapaa-ajan asumisesta Sloveniassa. Esityksessä paneuduttiin vapaa-ajan asumisen erilaisiin muotoihin eli tyypittelyyn sekä mökkeilyn kansallisen tilastoinnin problematiikkaan. Päivien aikana kuultiin myös kaksi muuta vapaa-ajan asumista käsittelevää esitystä Bulgariasta ja Sloveniasta. Esityksissä avattiin sitä, kuinka vapaa-ajan asuminen vaikuttaa maaseudun yhteisöihin, kulttuurielämään ja paikkasuhteeseen. Lisääntyvä monipaikkaisuus voi sekoittaa paikallisten yhteisöjen tilallisia ja ajallisia rytmejä, mutta toisaalta voimistaa yhteisöllisyyttä ja rikastuttaa paikallista kulttuuria tuoden siihen uusia sävyjä ja sisältöjä.

Konferenssissa oli laajasti esillä myös kansainvälinen ja ylirajainen monipaikkaisuus niin vapaa-ajan viettoon kuin työhön kytkeytyen. Monissa tutkimuksissa kiinnostuksen kohteena oli se, kuinka alun perin töiden perässä maasta muuttaneet palaavat kotiseuduilta hankkimiinsa kakkosasuntoihin loma-aikoina, tai eläkepäivien viettoon.

Monipaikkaisen työn osalta esillä oli myös diginomadismismi, johon liittyvä tutkimus on viime vuosina ollut voimakkaassa kasvussa. Kyse on elämäntavasta, jossa työskennellään etänä matkustellen paikasta toiseen, usein maasta toiseen, hyödyntäen digitalisaatiota työntekijänä tai yrittäjänä (Hannonen 2020). Kuulimme myös tutkimuksesta, jossa selvitetään miten monipaikkaista työtä tekevät sitoutuvat työnantajaansa ja miten suhde työnantajaan vaikuttaa lopulta monipaikkaisen elämän muotoutumiseen.

Paikkariippumattomaan työhön ja etätyötiloihin erikoistunut professori Mina Di Marino Norjasta esitteli Norjassa kehitettyä paikkatietopohjaista suunnittelutyökalua monipaikkaisen työn huomioimiseksi yhdyskuntasuunnittelussa. Mina oli kutsunut myös meidät mukaan yhteiseen tutkimukseen, jossa vertaillaan, miten monipaikkaisuus näkyy eri politiikkasektoreilla Norjassa ja Suomessa. Esittelimme yhdessä alustavia tuloksia politiikkadokumenttien analyysista. Molemmissa maissa monipaikkaisuus tunnistetaan ja huomioidaan lähinnä etätyöskentelyyn ja maaseudun vapaa-ajan asumiseen kytkeytyvänä ilmiönä.

Konferenssissa kuultiin useita esityksiä perhe-elämään ja sosiaalisiin suhteisiin kytkeytyvästä monipaikkaisuudesta. Perhe-elämän monipaikkaisuuteen keskittyneet esitykset käsittelivät etupäässä lapsiperheiden monipaikkaista asumista erotilanteiden jälkeen. Erotilanteiden aiheuttamien ristiriitojen ja lasten näkökulman keskeisyyden vuoksi aihe on varsin sensitiivinen ja vaatii paljon tutkimusmenetelmiltä. Saksalainen tutkijaryhmä olikin oivaltavalla tavalla hyödyntänyt muun muassa pienoismalleja, piirroksia ja go pro -videointia taltioimaan lasten kokemuksia asumisen järjestelyistä eri kodeissa. Tsekkiläinen tutkija puolestaan pohti, voisivatko huoltajuuden koordinointiin tarkoitetut digitaaliset sovellukset (co-parenting apps) toimia apuna paitsi perhepalveluissa myös tietolähteenä aihetta käsittelevään tutkimukseen.

Italialainen sosiologian professori Marco Alberio piti puolestaan kiinnostavan esityksen italialaisten eläkeläisten muutoista halvemman elintason maihin Välimeren ympäristöön. Hän nosti esille muuttoa motivoivina tekijöinä elinkustannuksiin ja ilmastoon liittyviä syitä, samalla kuitenkin korostaen tämän väestöryhmän putoavan helposti yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle.

Oma esityksemme käsitteli monipaikkaista hoivaa vielä huonosti tunnettuna, erityisesti maaseudulla vahvistuvana monipaikkaisen asumisen muotona. Avasimme esityksessämme sitä, miten maaseudulla asuvien ikääntyvien omaiset käytännössä järjestävät omaa elämäänsä voidakseen paikata hoivaköyhyyden eri osa-alueita. Avun tarpeet ja antaminen liittyvät ennen kaikkea tukeen päivittäisten asioiden hoitamisessa kuten asiointiapuun, siivoukseen ja digitaaliseen tukeen, mutta myös sosio-emotionaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. (Kattilakoski & Pitkänen 2024.) Esityksemme herätti suurta kiinnostusta ja selvisi, että aihe on tutkimuksellisesti uusi paitsi kansallisesti myös kansainvälisesti.

Tapaamisesta uusia verkostoja ja näkökulmia monipaikkaisuustutkimukseen Suomessa

Kahden tiiviin konferenssipäivän ja verkostoitumisen jälkeen olo oli väsynyt, mutta pää täynnä uusia tutkimusaihioita. Tapaaminen vahvisti käsitystä siitä, että monipaikkaisuudesta puhuttaessa ja sitä tutkittaessa on tärkeää ymmärtää ilmiön moninaisuus. Vaikka etätyö ja vapaa-ajan asuminen ovat merkittäviä monipaikkaisuuden muotoja, on monipaikkaisuus paljon muutakin: monipaikkaista työntekoa, perhe-elämää, hoivaa, kausityötä, opiskelijoiden liikkuvuutta, eläkeläisten kausimuuttoa, diginomadismia ja ylirajaista ja kansainvälistä liikkuvuutta ja muuttoliikettä. Meillä Suomessa on toistaiseksi varsin vähän tietoa näiden ilmiöiden merkityksestä suomalaisen yhteiskunnan ja maaseudun muutosajureina.

Meille maaseutu- ja vapaa-ajan asumisen tutkimuksesta ponnistaville tutkijoille oli myös silmiä avaavaa havaita, miten paljon parempi ymmärrys monitieteisessä yhteisössä on monipaikkaisen elämän relationaalisuudesta ja eri asuin- ja elinympäristöjen vuorovaikutuksesta. Monissa tutkimuksissa tarkastelun kohteena ovatkin erityisesti eri paikkojen väliset yhteydet ja näiden vaikutus toisiinsa, sekä monipaikkaisen elämän ajalliset ja tilalliset rytmit.

Tapaaminen oli antoisa ja toi paljon uusia ideoita sekä tutkimuksen että kehittämisen kentälle sekä uusia kontakteja ja yhteistyöverkostoja ympäri Eurooppaa. Ensi vuonna verkoston tapaaminen järjestetään Saksassa marraskuussa.