Kumppanuutta etsimässä

Kumppanuus, Arkisto

Joudun – tai oikeammin pääsen – usein työssäni pohtimaan sitä, miksi aidon kumppanuuden löytäminen on niin vaikeaa. Miksi yhteiskuntamme tuhlaa yhteisöistä kumpuavaa sosiaalista pääomaa?

Elämme vahvasti hallinnon ehdoilla ja oletamme kaiken viisauden asuvan vain siellä. Haluamme hoitaa ihmisen kehdosta hautaan, vauvasta vaariin. Puhumme rakenteista, hallinnasta ja organisaatioista.

Mutta olemmeko tulleet tämän tien päähän? Vai olemmeko tulleet sinne jo aikaa sitten? Kovasti arvostamani emeritusprofessori Risto Harisalo on sanonut, että ilman luottamusta organisaatiot ovat vain tyhjiä laatikoita.

Miksi vain hallinnon ehdoilla ja säännöillä?

Hyvinvointiyhteiskuntamme on arvokas asia, ja sitä pitää yrittää kehittää. Mutta miksi sitä tehdään vain hallinnon ehdoilla ja säännöillä? Kuntienkin todella aitoa halua löytää parempia ja erilaisia ratkaisuja kuntalaisten hyvinvoinnista huolehtimiseen kahlitaan liian usein turhilla normeilla ja säädöksillä.

Myös kunnissa voitaisiin tarkastella jatkossa tarkemmalla korvalla sitä, miten aidolla kumppanuudella asukkaiden ja koko kansalaisyhteiskunnan kanssa voitaisiin tehdä parempaa arkea eri paikallisyhteisöissä. Kunta on perusluonteeltaan ihmisten yhteisö, joka oman harkintansa kautta luo alueelle elinvoimaa ja vahvistaa yhteisöllisyyden tunnetta. Yksilön näkökulmasta tunne siitä, että kuuluu johonkin ja on osa yhteisöä, takaa varmimmin sen, ettei hän syrjäydy.

Aidolla kumppanuudella kaikki voimavarat käyttöön

Meidän pitäisi etsiä aitoa kumppanuutta ja ottaa mukaan kansalaisyhteiskunnan voimavarat. Lukuisissa paikallisissa yhteisöissä on yhteen liittyneinä valtavasti potentiaalia ja ihmisiä, jotka todella haluavat auttaa niitä, joita yhteiskunnan apu ei tavoita. Tai kantaa huolta ja vastuuta oman lähiyhteisönsä kehittämisestä sekä osallistua palvelujen suunnitteluun.

Kansalaisyhteiskunta ”tuottaa” juuri niitä palveluita, joilla on suuri vaikutus siihen, miten voimme ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja raskaita, kalliita korjaavia toimenpiteitä. Siksi niin valtion kuin kuntienkin kannattaa panostaa kansalaisyhteiskunnan toimintaresursseihin. Tällä en tarkoita pelkästään rahaa, vaan kaikenlaista yhdessä tekemistä.

Sosiaalisen pääoman suuri merkitys

Aktiivinen kansalaisyhteiskunta sekä järjestö- ja vapaaehtoistoiminta ovat aina olleet paikallisyhteisöjen toiminnan ydintä ja merkittävä sosiaalisen pääoman luoja. Tällä toiminnalla on kunnissa pystytty hyvin monipuolisesti vahvistamaan myös kuntalaisten omaehtoista arjessa selviytymistä.

Paikallisen järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan taloudellinen merkitys on merkittävä. Juhani Laasasen tutkimus vuodelta 2011 on osoittanut, että järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan sijoitettu euro tuottaa kuusi euroa yhtä työtuntia kohti laskettuna. Siksi tämä aidon kumppanuuden löytäminen olisi kunnille myös taloudellisesti erittäin tärkeä kysymys.

On myönnettävä, että tässäkin asiassa maantiede asettaa omat rajoitteensa. On vain yksinkertaisesti myönnettävä, että kumppanuutta voi löytyä helpommin ruuhkaisissa kasvukeskuksissa kuin harvaan asutulla maaseudulla. Yhtälöä ei ole helppo ratkaista.

Luottamus on kaiken perusta

Luotettava on kuitenkin siihen, mihin jo aiemmin mainittu emeritusprofessorikin viittasi. Kaiken pohjalla on luottamus. Se yhdistää ja auttaa löytämään ratkaisuja vaikeisiinkin ongelmiin. Niin myös tässä kumppanuuden etsimisessä ja sen löytämisessä. Tässä työssä haluamme me kuntaliittolaisetkin olla mukana.

Kirjoittanut Päivi Kurikka

Kirjoitus on julkaistu myös kunnat.netissä 24.4.2015.

Kirjoittaja työskentelee kuntademokratian erityisasiantuntijana Kuntaliitossa.