Hyvinvointialueen palveluverkkoesitykset puhuttivat Rautalammilla - Koontia maaseutuvaikutusten arvioinnin illasta

Rautalammin maaseutuvaikutusten arviointi-illan järjestivät Leader-yhdistys Mansikka yhdessä kunnan sekä Maaseutupolitiikan Hyvän elämän edellytysten varmistaminen maaseutualueilla (HYMY) -verkoston kanssa. Työpajan tarkoituksena oli osallistaa alueen asukkaita, yhdistyksiä, yrittäjiä ja päättäjiä arvioimaan hyvinvointialueuudistuksen ja erityisesti tuoreen palveluverkkoesityksen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia.

Tilaisuus houkutteli paikalle kunnan, järjestöjen, yritysten ja hyvinvointialueen edustajia. Alkuun oli tiivis pohjustus illan tavoitteista ja hyvinvointialueen tilannekuvasta noin 3000 asukkaan Rautalammin näkökulmasta. Tämän jälkeen siirryttiin ryhmätyöskentelyyn learning cafe-menetelmällä.

Elinvoimavaikutukset puhuttivat

Paikalle saapuneilla oli runsaasti näkemyksiä ja kokemuksia uudistuksen vaikutuksista ja jatkoskenaarioista. Kunnan elinvoimalle hyvinvointialueen palveluverkkoesitys näyttäytyi keskustelujen perusteella enemmän uhkana kuin mahdollisuutena. Palveluverkon harvenemisen ja palvelujen etääntymisen katsottiin luovan itsessään suoria negatiivisia vaikutuksia kunnan pito- ja vetovoimaan niin asukkaiden kuin yritysten näkökulmasta.

Päätöksillä vaikutuksia myös yksityisen ja kolmannen sektorin toimintaan

Tämän lisäksi jo toteutuneilla ja esitetyillä muutoksilla arvioitiin olevan useita välillisiä negatiivisia vaikutuksia niin yksityisen kuin kolmannen sektorin toimintaedellytyksiin. Huolta kannettiin erityisesti paikallisen apteekin säilymisestä, mikä nähtiin myös huoltovarmuuskysymyksenä. Yksityisten terveyspalveluiden arvioitiin kaikkoavan julkisten palvelujen mukana. Kolmannen sektorin osalta järjestöille ja paikallisille yhdistyksille osoitettuja odotuksia pidetiin epärealistisina sekä vastuu- ja korvauskysymysten osalta epäselvinä.

Harveneva palveluverkko ja julkisen liikenteen puuttuminen hankala yhtälö

Isona kysymyksenä esiin nostettiin liikkumisen haasteet. Palvelujen etääntyminen on lisännyt tarvetta taksikyydeille ja SPR:n organisoimalle vapaaehtoisten saattamispalvelulle. Puheenvuoroissa korostettiin julkisen liikenteen puuttumisen ja palveluverkon harvenemisen olevan yhdessä ”valtava ongelma”. - Ei edes pitäisi puhua julkisesta liikenteestä, kun ei sitä oikeasti ole. Käytännössä kyyditysvastuuta on siirtynyt omaisille ja ”kaverikyyditykselle”.

Panostuksia ennaltaehkäisevään työhön ja peruspalveluihin

Keskusteluissa harmiteltiin myös sitä, että vaikka uudistuksella lähdettiin luomaan vahvempaa perusterveydenhuoltoa, on käytännössä lähdetty leikkaamaan juuri sieltä mihin luvattiin panostaa. Perusterveydenhuollon ja ennaltaehkäisevän työn paikallinen vahvistaminen – kuten kouluterveydenhuolto, mielenterveyspalvelut, kotisairaanhoito ja kotihoito – olisi kustannustehokasta.

Paikallistuntemusta ja osallisuutta tärkeä vahvistaa

Näin alue-, maaseutu- ja kuntatutkijoiden näkövinkkelistä ilta herätti monenlaisia kysymyksiä ja huoliakin maaseutukuntien ja maaseudun palvelujen tulevaisuudesta. Kuntien kehittämisessä ja tulevaisuustyössä on ollut suuntauksena paikallisiin erityispiirteisiin ja vahvuuksiin tukeutuva elinvoimatyö. Ja julkisten palvelujen kehittämisessä asukkaiden ja asiakkaiden vahvempi osallistaminen. Maantieteellisesti laajoilla hyvinvointialueilla haasteeksi kuitenkin muodostuu, että paikallisia tarpeita arvioidaan ”ylhäältä” ja etäältä käsin, jolloin kytkentä paikallisuuteen ja paikallisiin tarpeisiin jää helposti hennoksi.

Käynnissä oleva kehitys, mikä näyttäisi johtavan vääjäämättä fyysisen palveluverkon keskittymiseen ja korvautumiseen osin digitaalisilla ja liikkuvilla palveluilla, vaikuttaa suorasti ja epäsuorasti paitsi kuntaelinvoiman kokonaisuuteen myös hyvinvointialueen nauttimaan luottamukseen. Tästä lähtöasetelmasta voikin tehdä johtopäätelmän, että maaseudun elinvoimatyössä kunnat ja hyvinvointialueet muodostavat ristiaallokon.

Toivonsäteitä on

Muuttuvassa toimintakentässä pienten maaseutukuntien elinvoimatyö on haastavaa, mutta ei toivotonta. Ensimmäinen toivonsäde on siinä, että hyvinvointialueet ovat kaikessa tuoreudessaan vasta hakemassa muotoaan ja toimintamallejaan. Tunnistettuja valuvikoja ja toimintatapojen heikkouksia voidaan vielä muuttaa ja korjata. Toisekseen hyvinvointialueilla kehitetään uudenlaisia tapoja tuottaa palveluja, kuten digitaalisia, liikkuvia ja jalkautuvia palveluja, jotka taklaavat etäisyyksien haasteita. Kolmas, ja ehkäpä tärkein toivonkipinä on hyvinvointialueiden paikallistuntemuksen ja asukasosallisuuden vahvistaminen. 

Myös hyvinvointialueen työntekijöillä on käytännön ymmärrystä palveluista ja niiden kehittämistarpeista paikallisissa konteksteissa. Asukkaiden ja ruohonjuuritasolla työtä tekevien osallisuutta vahvistamalla on saatavissa syötteitä toimintatapojen kehittämiseen ja uusiin innovatiivisiin palveluratkaisuihin.

Rautalampi-tyyppisesti toteutettu maaseutuvaikutusten arviointi-ilta on hyvä esimerkki menetelmästä, jolla voidaan edistää eri toimijoiden välistä vuoropuhelua ja hyvinvointialueiden lakisääteistä osallisuustyötä.