Politiikkasuositus 2/2024: Maaseudun elinkeinot nyt ja tulevaisuudessa: miten toteuttaa oikeudenmukainen kestävyysmurros?

Suomalainen hyvinvoinnin luomisen ja ylläpidon malli on rakennettava lähivuosikymmeninä uudelleen. Se on tehtävä niin, että malli sopeutuu luonnonvarojen kestävän käytön asettamiin rajoihin. Pelkästään Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä edellyttää laaja-alaisia muutoksia elinkeinoissa ja yhteiskunnassa, minkä lisäksi luontokadon hillintä ja kilpailu luonnonvaroista sekä muutokset geopoliittisessa toimintaympäristössä vaikeuttavat politiikkatavoitteiden yhteensovittamista. Tässä niin sanotussa kestävyysmurroksessa luonnonvarojen käyttöön liittyvät säännöt, ohjauskeinot ja elinkeinorakenne luodaan uudelleen. Murroksen suuntaa ja sen ohjauskeinojen oikeudenmukaisuutta määritetään alueellisella, valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla, ja siksi murros haastaa eri tavoin eri väestöryhmiä ja eri alueita.

KOKOMAA-hankkeen tavoite oli Suomen maaseudulla sijaitsevien luonnonvarojen käyttöön liittyvien ristiriitojen ja epäoikeudenmukaisuuksien tunnistaminen sekä ratkaisujen etsiminen siihen, miten kestävyysmurroksen politiikasta voitaisiin tehdä oikeudenmukaisempaa. Analyysin keskiössä oli murroksen tuottamien hyötyjen ja mahdollisten haittojen jakautuminen eri elinkeinojen, toimijoiden ja alueiden välillä.

Tarkastelimme kolmea keskeistä maaseutuun ja kestävyysmurroksen oikeudenmukaisuuteen liittyvää tapausta erilaisilla alueilla Suomessa:

• maatalouden ja erityisesti alkutuottajien asema kestävyysmurroksessa (Kokemäenjokilaakso)
• yksityisten metsänomistajien kokemukset kestävyysmurrokseen tähtäävästä metsäpolitiikasta (Pohjois-Karjala)
• tuulivoima- ja kaivoshankkeet alueellisina maankäytön yhteensovittamiskysymyksinä (Lapin ja Koillismaan alue)

Tässä esitetyt politiikkasuositukset pohjaavat tapausalueilla toteutettuihin haastatteluihin ja kyselyihin, näiden pohjalta toteutetun Delphi-asiantuntijapaneelin tuloksiin, media-analyysiin ja oikeustieteelliseen analyysiin. Politiikkasuositukset on jäsennetty kolmen KOKOMAA tutkimusteeman mukaisesti: 1) kestävä ja oikeudenmukainen maaseutu- ja maatalouspolitiikka, 2) metsät, metsänomistajat ja oikeudenmukainen kestävyysmurros sekä 3) kaivosten ja tuulivoimaloiden alueelliset vaikutukset ja oikeudenmukaisuus

Hankkeen tuloksena tuotettiin myös Kuvassa 1 esitetty jäsennys oikeudenmukaisuuden osa-alueista sekä niiden ajallisesta ulottuvuudesta.

Kestävä ja oikeudenmukainen maaseutu- ja maatalouspolitiikka

Kestävyysmurroksen ja sen osana olevan vihreän siirtymän avulla pyritään harkitusti ja hallitusti ohjaamaan maaseutuun ja maaseutuelinkeinoihin kohdistuvia ympäristöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia. Maaseudun elinvoimaan ja elinkeinoihin vaikuttavat erityisesti elinkeinorakenteen muutos, tarve sopeutua ja toisaalta kytkeytyä uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan energiajärjestelmään sekä laajemmin maatalouden tuotantorakenteiden, ravinnehuollon ja ruokaketjun muutokset.

Maataloutta koskevasta osiosta nousi KOKOMAA-hankkeessa esille neljä teemaa tulevaisuuden kestävämpää ja reilumpaa ruokajärjestelmää koskien:

• Paikallisemmat ravinnekierrot osana huoltovarmuutta ja omavaraisuutta
• Ilmastokestävän ja ympäristöystävällisen maatalouden tukeminen
• Ilmastonmuutoksen maataloudelle aiheuttamien hyötyjen tunnistaminen
• Alkutuottajien ja kuluttajien välisen vuorovaikutuksen lisääminen

Paikallisemmat ravinnekierrot osana huoltovarmuutta ja omavaraisuutta

Maatalouden ravinnehuollon murros nähtiin keskeisenä osana kestävyyssiirtymää. Konkreettisesti tämä tarkoittaa siirtymää fossiililannoitteista kierrätyslannoitteisiin ja suljettuihin paikallisiin ravinnekiertoihin. Muutoksen ajureina ja mahdollistajina nähtiin viljelymenetelmien monipuolistuminen ja kehittyvät teknologiset ratkaisut mutta ennen kaikkea geopolitiikan aiheuttama huoltovarmuuden ja omavaraisuuden korostuminen. Geopolitiikan aiheuttama kannustin vahvempaan ravinneomavaraisuuteen nähtiin merkittävimpänä yksittäisenä ajurina muutokselle kohti paikallisempia ja tehokkaampia ravinnekiertoja.

Merkittävimmiksi esteiksi paikallisempien ravinnekiertojen tiellä nähtiin erityisesti

• Alan toimijoiden vakiintuneet asenteet, perinteet ja polkuriippuvuus
• Hallinnolliset tekijät eli lyhytjänteinen ja poukkoileva politiikka sekä lainsäädäntö
• Edellä mainituista systeemisistä esteistä johtuva luomulannoitteiden heikko kilpailukyky
• Maantieteelliset tekijät eli alueellinen epätasapaino ravinteiden tarpeen ja tarjonnan välillä.

Petteri Orpon hallitusohjelman “Kestävä ja kannattava ruokajärjestelmä” -kokonaisuuden ohjausryhmä aloitti työnsä marraskuussa 2023 ja sen työ jatkuu huhtikuuhun 2027. Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskevaa Raki-ohjelmaa on toteutettu jo kolmen hallituskauden ajan vuodesta 2012. Suomalaisen ruuantuotannon pitkän aikavälin strategiaa valmistellessa tulee aineiston perusteella painottaa maatalouden ravinnehuollossa seuraavia tekijöitä:

• Kierrätysravinnetuotannon kilpailukyvyn parantaminen
• Logistiikkaratkaisut ja tuet, jotka mahdollistavat ravinteiden kuljettamisen niitä tuottavien ja hyödyntävien tilojen välillä
• Geopolitiikan ja Venäjä-riippuvuudesta irtautumisen tunnistaminen tehokkaampien ja paikallisempien ravinnekiertojen merkittävänä ajurin

Tulevaisuuden kestävässä ruokajärjestelmässä ravinteiden kierrätyksen on oltava tehokasta ja bioenergiapotentiaali hyödynnettävä täysimääräisesti