Maaseudun kehittäminen on ruohonjuuritason toimintaa

Maaseutututkijatapaamisessa Kalajoella 22.8.2013 Leader-toiminnan uranuurtaja Liisa Häme havainnollisti puheessaan maaseudun kehittämistä vertaamalla sitä mikrotason ekosysteemiin. Maaseudun kehittäminen on toiminnallinen kokonaisuus, jossa jokaisella taholla on tärkeä tehtävänsä ja jossa toimijoiden moninaisuus - ja myös erilaisuus - on kukoistuksen edellytyksenä.

Juuret maan alla ja siellä hyödylliset kehittäjämadot

“Ruohon juuret ovat maan alla ja siellä hyörivät nuo hyödylliset kehittäjämadot. Möyhentävät maaperää otolliseksi hankkeille, pureskelevat byrokratiaa ruohonjuurten käyttöön, ovat hyödyllisiä mutta niiden näköalat ja elinolot ovat varsin rajallisia. Niiden elämä on usein myös vaarallista! Joskus mato voi joutua liian syvälle byrokratian kerroksiin. Se kadottaa näköalansa, sokeutuu ja nääntyy. Se ei jaksa enää kuohkeuttaa maaperää. Täällä maatuvat vanhat hankkeet, hyvistä kokemuksista syntyy hedelmällistä ja kuohkeaa multaa, huonot vajoavat byrokratiakerrokseen.”

Muutaman vuoden takainen ajatus on konkretisoitumassa

Valtakunnallisen Maaseutuparlamentin järjestäminen on osoitus siitä, että Liisan ajatus (https://prezi.com/vlxatb2gls_m/copy-of-lintuja-ja-matoja/) muutaman vuoden takaa on nyt konkretisoitumassa. Maaseudun eläjät, kehittäjät, tutkijat, politiikot ja virkamiehet kokoontuvat keskustelemaan suomalaisen maaseudun haasteista ja tulevaisuudesta. Ja samalla tietysti juhlistamaan maaseutua ja kehittämisen saavutuksia!

Ekosysteemi-metafora on erinomainen tapa havainnollistaa siitä, miksi meitä kaikkia maaseudun puolesta puhujia ja tekijöitä tarvitaan.

“Tässä kukoistaa hyvin ravittu ja hoidettu hanke. Elinvoimaisesta siemenestä kasvaa matojen möyhentämässä ja osin myös ravitsemassa maassa loistava kasvi, joka tuottaa hyvää satoa. Sopivasti aurinkoa ja sadetta, lintujen papanoita, kaikkien avulla maailma kasvaa ja kehittyy.”

Samalla se muistuttaa meitä pohtimaan, miten kehittäjien, tutkijoiden, päättäjien ja viranomaisten yhteistyötä voitaisiin syventää entisestään. Tämä ajatus on ollut mielessä myös maaseutututkijatapaamisen järjestelytoimikunnalla, kun päätettiin järjestää jokavuotinen tapahtuma tänä vuonna Maaseutuparlamentin yhteydessä Leppävirralla (http://www.mua.fi/maaseutututkijatapaaminen-2017/).

Parhaimmillaan voimme kaikki oppia toinen toisiltamme

“Tutkijat ovat vapaana lentäviä lintuja, jotka näkevät kauas, kokevat paljon mutta ajautuvat joskus liian kauas ruohonjuuritasosta. Onneksi ne kakkivat hyödyllisiä tiedon kikkareita, jotka ruokkivat kasvavia hankkeita ja ahkeria matoja. Jotkut linnut ovat vaarallisia sillä ne käyttävät matoja ravinnokseen. Linnut lihovat mutta maaperä köyhtyy. Tämä viisas lintu on ottanut madon kyytiin. Mato kertoo linnulle kokemuksiaan ja lintu auttaa matoa avartamaan näköalojaan. Mato virkistyy ja viisastuu, maan möyhentäminen sujuu entistä helpommin. Ravintoa!”

Leppävirralla kehittäjämadot nousevat päivänvaloon jakamaan kokemuksiaan ja tutkijalinnut taas laskeutuvat abstrakteista sfääreistä keskustelemaan ja jakamaan tiedon jyviään - ja parhaimmillaan voimme kaikki oppia toinen toisiltamme ja palaamme tapahtumasta taas pikkaisen paremmin ravittuina ja viisaampina.

Kiinnostaako maaseutututkimus?

  • Kumpulainen, Kaisu

    Yhteiskuntatieteiden tohtori, Kulttuuripolitiikan yliopistonopettaja, Jyväskylän yliopisto

    Maaseudun uusi aika ry:n puheenjohtaja, Keski-Suomen Kylät ry:n puheenjohtaja.