Koronan maaseutuvaikutuksista tulisi tehdä arviointi

Monipaikkaisuuden uusi nousu

Korona-aikana monipaikkainen asuminen ja työnteko on saanut osakseen paljon huomiota ja sitä on tarkasteltu myös useissa maaseutupolitiikan blogeissa. Tutkimuksessa ilmiö on ollut tuttu jo pitkään, mutta julkisessa keskustelussa monipaikkaisuutta pidettiin ennen marginaalisena ja jopa eksoottisena ilmiönä. Politiikassa ja suunnittelussa asiaan kiinnitettiin aiemmin huomiota lähinnä loma-asumisen ja matkailun yhteydessä. Monipaikkaisuuden nousu median ja politiikan agendalle onkin kenties näkyvin koronan maaseutuvaikutus.

Perspektiiviä monipaikkaisuudelle antaa se, että kyseessä on itse asiassa vanhin ihmistoiminnan muoto! Vasta maanviljelyn synty sitoi muinaiset metsästäjä‒keräilijät samalle seudulle ja sysäsi liikkeelle kylien ja kaupunkien synnyn. Monipaikkaista nomadismia esiintyy edelleen eri puolilla maapalloa.

Maaseutuvaikutusten arviointi

Suomessa on jo vuodesta 2009 ollut käytössä osallistava maaseutuvaikutusten arviointimenetelmä (MVA), jonka tarkoituksena on huomioida maaseudun asema muutosprosesseissa. Sekä valtioneuvosto että eduskunta suosittelivat menetelmän käyttöä vuoden 2009 maaseutupoliittisessa selonteossa ja se on vahvasti mukana myös nykyisessä maaseutupolitiikassa, mutta menetelmän käyttö suunnittelussa on edelleen vapaaehtoista.

MVA:n perustana on tarkistuslista, jossa on kuusi asiakokonaisuutta ja niitä koskevat arviointikysymykset. Asiakokonaisuudet kattavat maaseudun elinkeinot, osaamisen, asumisen ja palvelut, saavutettavuuden, vetovoimatekijät sekä yhteisöllisyyden. MVA on joustava menetelmä ja arvioinnin voi rajata kulloisenkin tilanteen mukaisesti.

Eniten MVA-menetelmää on Suomessa sovellettu 2010-luvulla kuntajako- ja kuntaliitosselvitysten yhteydessä ja maakuntaohjelmien valmistelussa. Pirkanmaalla ja Kainuussa toteutettiin vuosina 2017-2018 tuolloisen maakunta- ja sote-uudistuksen maaseutuvaikutuksia koskenut pilottihanke, josta Päivi Kujala ja Kirsi Kyllönen kirjoittivat myös Maaseutupolitiikka-blogin (6.6.2018).

Korona vaikuttaa maaseutuun monin tavoin

Varsinkin suosituimmissa mökkikunnissa monipaikkaisuus on noussut koronan myötä tulevaisuuden toivoksi, johon ladataan paljon odotuksia elinvoimaisuuden turvaajana. Ilmiönä monipaikkaisuus vaikuttaa kauaskantoisesti paitsi asumiseen ja työssäkäyntiin, myös moniin muihin aluetalouden ja paikallisten yhteisöjen toimintoihin. Onkin helppo löytää esimerkkejä koronan yhteyksistä moniin MVA:n tarkistuslistan ilmiöalueisiin.

Maaseudun elinkeinojen osalta paikkariippumaton työ on itsessään tuonut maaseudulle uusia, vähintään osa-aikaisia työntekijöitä. He eivät kuitenkaan elä pelkästään läppäreidensä varassa, vaan tarvitsevat sekä yksityisiä että julkisia palveluja, jotka puolestaan lisäävät työvoiman tarvetta.

Iso osa etätyöstä ja yleensä monipaikkaisuudesta tapahtuu yhä paremmin varustetuissa kesä- ja kakkosasunnoissa, mutta tarvetta olisi myös vuokra-asunnoille, joissa asumista voisi kokeilla lyhytaikaisesti ja ilman omistamisen tuomaa sitoutumista. Tämä tuo mahdollisuuksia paikallisille asuntomarkkinoille, joiden haasteena ovat monilla alueilla arvoaan menettävät asunnot.

Monipaikkaisuudessakin pärjäävät parhaiten kunnat, joissa saavutettavuuteen ja infraan liittyviin asioihin kiinnitetään riittävästi huomiota. Harvan asutuksen alueilla tieverkoston kunto ja etenkin laajakaistan toimivuus ovat tärkeitä vetovoimatekijöitä.

Tarkistuslistan viimeisenä kohtana on yhteisöllisyys, johon lisääntynyt monipaikkaisuus tuo myös uusia asetelmia. Miten osa-aikaiset asukkaat huomioidaan kunnissa ja paikallisyhteisöissä ja voivatko he halutessaan osallistua niiden kehittämiseen?

Korona ja maaseutuvaikutusten arviointi

Monipaikkaisuudesta on meneillään useita tutkimushankkeita ja se on huomioitu monissa strategioissa kunnista ministeriöihin, mutta tarvetta olisi myös koronan maaseutuvaikutusten kokonaisarvioinnille. Maaseutuvaikutusten arvioinnin tarkistuslista voisi tarjota pohjan kartoittaa, mihin kaikkeen koronan kaltainen äkillinen muutos vaikuttaa maaseudulla.

Koronan maaseutuvaikutusten arvioinnin pohjaksi tarvittaisiin taustaselvityksiä, joissa voitaisiin osin hyödyntää jo tehtyjä ja meneillään olevia tutkimuksia ja kyselyjä, kuten Maaseutu- ja Mökkibarometrejä. Varsinainen arviointi tapahtuisi vuorovaikutteissa työpajoissa, joita voitaisiin järjestää teemakohtaisesti sekä valtakunnan tasolla että pilottimaakunnissa ja -kunnissa. Valtakunnan tason koordinoijaksi sopisi MANE ja aluetasolla esimerkiksi ELY-keskukset, Leader-ryhmät tai maakunnalliset liitot.

Lopuksi on syytä pohtia, tulisiko maaseutuvaikutusten arvioinnin sijasta puhua aluevaikutusten arvioinnista. Korona on iskenyt suhteellisesti pahiten keskusseuduille eikä monipaikkaisuuskaan ole pelkästään maaseudun asia. Aluerakenteen eri osat ovat vuorovaikutussuhteessa ja koronan lisäämän monipaikkaisuuden hyöty- ja haittavaikutuksia löytyy sekä maaseudulta että kaupungeista.

Kirjoitus liittyy MANE:n ja Keskitien säätiö ry:n rahoittamaan hankkeeseen Maaseutuvaikutusten arviointimenetelmän käyttö, kokemukset ja vaikutukset Suomessa (MAKOVA) (2019-2022).