Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki vastaamaan pienten kuntien ja maaseudun tarpeisiin - Maaseutupolitiikan politiikkasuositukset 2019:3

Maaseudun INFRA-verkosto on julkaissut Maankäyttö- ja rakennuslaki maaseudulla -selvitykseen (2018) perustuvat politiikkasuositukset. Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) on keskeisin työväline yhdyskuntarakenteen toimivuuden kannalta. Se sääntelee maankäyttöä ja rakentamista sekä näiden suhdetta ympäristöön. Lakiin on tehty lukuisia muutoksia sitten lain voimaantulon ja yhteiskunnassa tapahtuva kehitys haastaa uusiin toimiin, kun Suomen aluerakenne erilaistuu, kunnat digitalisoituvat, väestö ikääntyy ja alueiden kasvutekijäksi nousee saavutettavuus vähähiilisin ehdoin.

Kuntaliiton hallinnoima maaseutupolitiikan Maaseudun INFRA-verkosto (lue lisää) on tuonut lainvalmisteluun maaseutualueiden ja pienten kuntien näkemyksiä toteuttamalla Maankäyttö- ja rakennuslaki maaseudulla -selvityksen vuonna 2018. Selvitys sisälsi arviointia lain nykytilasta ja keskeisiä kehittämistarpeita maaseudun ja pienten kuntien näkökulmasta. Lisäksi selvityksessä käsiteltiin vuoden 2017 toukokuussa voimaan tulleen Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksien (230/2017) soveltamista maaseudulla (KARALUSU, kaavoituksen ja rakentamisen lupien sujuvoittaminen).

MRL maaseudulla -selvitys on osa Kuntaliiton laajempaa edunvalvontatyötä koskien lain kokonaisuudistusta. Selvityksen on tehnyt Kuntaliiton Alueet ja yhdyskunnat -yksikön suunnittelija Linda Toivonen kesä-joulukuussa 2018 ja raportti on julkaistu 10.4.2019. Selvityksen tulosten perusteella Maaseudun INFRA-verkosto kokosi politiikkasuositukset päätöksenteon
tueksi maankäyttö- ja rakennuslain valmisteluun.

Politiikkasuositukset ovat seuraavat:

  1. Maankäyttö- ja rakennuslain ja sitä täydentävän ohjeistuksen tulee tukea maaseudun ja pienten kuntien elinvoimaa.
    MRL:n tulee tunnistaa maaseudun ja erikokoisten kuntien olosuhteet, asumiseen kohdistuvat odotukset ja elinkeinotoiminnan tarpeet. Kaavoituksen tulee tukea maaseudun elinkeinoja mm. edistäen yritysten sijoittumista ja toimitilojen rakentamista. Lisäksi kaavoituksella voidaan säilyttää maaseudun erilaisia ympäristöarvoja, joilla on merkitystä mm. asumiseen ja matkailuun vetovoimatekijänä. MRL:n kytkentä muuhun lainsäädäntöön ja maaseudun elinkeinotoimintaan on huomioitava. MRL:n säännökset eivät saa olla päällekkäisiä ja/tai ristiriidassa maaseudun elinkeinoja koskevan erillislainsäädännön kanssa. Kaavoituksen yhteydessä tulisi arvioida kaavamerkintöjen ja määräysten vaikutuksia maaseudun elinkeinoelämään.
  2. Kaikilla kunnilla tulee olla vapaus päättää kaavoituksesta ja rakentamisen ohjauksesta.
    Pienten kuntien elinvoiman kannalta kunnilla tulee olla vapaus päättää kaavoituksesta ja rakentamisen ohjauksesta, jotta kunnilla on mahdollisuus kehittämiseen, joka perustuu kunnan omiin lähtökohtiin ja paikallisiin erityispiirteisiin. Kuntien kaavoitusmonopoli tulee säilyttää. Se on pienen kunnan tärkein ja vaikuttavin hyvän elinympäristön, kestävän yhdyskuntarakenteen ja elinkeinopolitiikan työkalu. Paikallisista oloista johtuva joustomahdollisuus tulee säilyttää lupajärjestelmässä. On tärkeää, että laki jättää sijaa sille, että kunta voi päättää luvanvaraisuudesta perustuen paikalliseen harkintaan.
  3. Kunnilla tulee säilyä oikeus organisoida tehtäviensä hoitaminen siten, että olosuhteiden paikallistuntemus varmistetaan.
    Paikallisten olosuhteiden tuntemus on tärkeää suunnittelun ja rakentamisen ohjauksessa. Kunnilla on oltava mahdollisuus hallintonsa tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ja kehittämiseen omista lähtökohdistaan. Rakennusvalvonta kuuluu kunnalliseen toimialan kokonaisuuteen eikä yhteistyö saa katketa kunnan kaavoitukseen ja muihin toimintoihin, jotka kokonaisuutena rakentavat kuntalaisille hyvää elinympäristöä. Kunnilla on oltava mahdollisuus sopia yhteistyömuodoista vapaaehtoisuuden pohjalta. Kuhunkin tilanteeseen räätälöidyllä kuntayhteistyöllä voidaan vahvistaa kunnan olemassa olevia resursseja ja ammatillista osaamista. Yhteistyöhön ei tule pakottaa lailla.
  4. Kunnat tarvitsevat monipuoliset pienten kuntien olosuhteisiin sopivat välineet, ketterät prosessit ja sujuvat lupamenettelyt.
    Elinvoimaisen maaseudun ylläpitoon tarvitaan monipuoliset suunnittelun välineet, sillä maankäytön kehittämisen tarkkuus ja sitovuus voi vaihdella tarkoituksenmukaisen ohjaustarpeen mukaan. Maaseudulla kaavoituksen on oltava sujuvaa, sillä prosessien kestot vaikuttavat kunnan elinvoimaan. Tärkeää on, että laki sallii kaavojen päivittämisen ketterästi. Lain tulee olla selkeä kaikille ja edistää asukkaiden osallistumismahdollisuuksia. Jotta suunnitelmat istuvat paikallisiin tarpeisiin ja viranomaispalvelut ovat saatavilla ja asiakaslähtöisiä, rakennusvalvonnan ja kaavoituksen tulee sijaita lähellä kuntalaista. Rakentamisen paine kohdistuu etenkin rannoille ja vapaa-ajan asuntoja halutaan muuttaa ympärivuotiseen asumiseen. Maaseudulla tarvitaan sujuvat lupamenettelyt käyttötarkoituksen muutoksiin. Lisäksi kaavoitukseen ja luvitukseen liittyviä mitoitusmenetelmiä (mm. kantatilatarkastelu) tulee selkeyttää.


Lue politiikkasuositukset kokonaisuudessaan alta (pdf).

Maaseutupolitiikan politiikkasuositukset 2019: 3

  • Taina
    Väre, Taina

    Specialsakkunnig, Regioner och samhällen, Regioner och näringar och Nätverket Livskraftig verksamhetsmiljö (INFRA)/Kommunförbundet

  • Linda
    Toivonen, Linda

    Suunnittelija, Alueet ja yhdyskunnat, Kuntaliitto

    Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistukseen liittyvät tehtävät, Elinvoimainen toimintaympäristö -verkoston (INFRA) jäsen.